Feldenkrais-menetelmä
Feldenkrais®-menetelmään on helppo tulla mukaan, mutta sitä on vaikeampi selittää lyhyesti. Omalla kohdallani kyse ei ollut niinkään uuden asian oppimisesta, vaan siitä, että aloin huomata jotain, mikä oli ollut koko ajan läsnä – oma tapa liikkua, toimia ja reagoida.
Työskentelyn ytimessä on liike. Ei liikkeen suorittaminen, vaan tutkiminen mitä sen aikana tapahtuu. Liikumme hitaasti ja usein pienesti. Kun tempo hidastuu, alkaa huomata asioita, jotka normaalisti jäävät piiloon. Miten liike lähtee liikkeelle? Missä kohtaa tulee turhaa jännitystä? Voisiko tämän tehdä helpommin?
Vähitellen keho ja hermosto oppivat uusia vaihtoehtoja – ei pakottamalla, vaan oivaltamalla.
Ryhmätunnit
Ryhmätunneilla ohjaan liikkeen sanallisesti. En näytä mallia, jota pitäisi kopioida, vaan jokainen tekee liikkeen omalla tavallaan, sen mukaan mitä kuulee, ymmärtää ja mihin pystyy.
Tämä on aluksi monelle yllättävää. Oikeaa suoritustapaa ei ole.
Sen sijaan liike rakentuu vähitellen omasta kokemuksesta ja omista lähtökohdista käsin. Toistamme samoja teemoja useaan kertaan, mutta jokainen toisto on hieman erilainen. Teen kysymyksiä, jotka eivät vaadi oikeaa vastausta – ne avaavat suuntia, joihin voi lähteä tutkimaan.
Usein juuri siellä tapahtuu oppiminen: ei siinä, että tekee enemmän, vaan siinä että huomaa enemmän jolloin parempi suoritustapa voi löytyä.
Yksilöohjaus
Yksilötunneilla työskentely on usein vielä hiljaisempaa.
Alussa kyselen mitä teemaa tänään tutkitaan. Ohjaus tapahtuu pääasiassa käsillä. Kosketuksen avulla voin tuoda esiin liikkeen suuntia ja vaihtoehtoja, joita voi olla vaikea hahmottaa pelkän ajattelun kautta. Välillä käytän myös sanoja, mutta usein keho ymmärtää ilman niitäkin.
Tunti tehdään Feldenkrais-pöydällä mukavissa vaatteissa. Tarkoitus ei ole “korjata” mitään, vaan tarjota hermostolle uusia mahdollisuuksia järjestää liike toisin, paremmin, mukavammin, rennommin, tehokkaammin.
Kenelle tämä sopii
Useimmat tulevat tunnille jonkin konkreettisen syyn vuoksi – kipu, jäykkyys, palautuminen tai halu liikkua paremmin.
Ja usein he huomaavat, että muutos ei rajoitu vain siihen alkuperäiseen syyhyn. Liikkeestä tulee kevyempää, kokonaisvaltaisempaa. Hengitys vapautuu. Tekeminen tuntuu vähemmän kuormittavalta. Samalla myös tapa suhtautua itseensä voi muuttua – vähän lempeämmäksi, vähän uteliaammaksi.
Menetelmä sopii käytännössä kaikille. Et tarvitse aiempaa kokemusta tai tiettyä kuntoa. Riittää, että pystyt liikkumaan sen verran kuin pystyt – siitä lähdetään liikkeelle.
Mihin sitä käytetään
Feldenkrais-menetelmää käytetään ympäri maailmaa monenlaisissa yhteyksissä.
Jollekin se on tapa lievittää kipua tai helpottaa liikkumista. Toiselle se on keino palautua kuormituksesta tai rauhoittaa hermostoa. Kolmannelle se on väline kehittää omaa tekemistä – oli kyse sitten urheilusta, musiikista tai muusta ilmaisusta.
Itse näen sen ennen kaikkea oppimisprosessina: tapana löytää toimivampia ja kestävämpiä ratkaisuja omaan liikkeeseen ja arkeen.
On tärkeää huomata, että vaikka Feldenkrais-menetelmää pidetään hyödyllisenä monille, se ei ole lääketieteellinen hoitomuoto eikä sitä pidä käyttää korvaamaan lääketieteellistä hoitoa.
Koulutuksen taustasta lyhyesti
Feldenkrais-menetelmää on opetettu Suomessa jo 1990-luvulta lähtien, ja se on ollut pitkään mukana myös esimerkiksi Taideyliopiston opetuksessa. Katso eri paikkakuntien ohjaajat Feldenkraisyhdistyksen sivuilta.
Koulutus on nelivuotinen ja kansainvälinen. Siinä perehdytään syvällisesti siihen, miten ihminen toimii kokonaisuutena ympäristössä – miten hermosto, liike, havainnointi ja ajattelu kytkeytyvät toisiinsa. Euroopassa meneillään olevat ja seuraavaksi alkavat nelivuotiset koulutukset löytyvät EuroTab -sivustolta.
Kyse ei ole yksittäisistä harjoitteista, vaan tavasta ymmärtää oppimista ja muutosta.
Menetelmän tausta
Feldenkrais®-menetelmä ei syntynyt teoriasta, vaan tarpeesta.
Dr. Moshé Feldenkrais (1904-1984) oli fyysikko, insinööri ja judoka, mutta ennen kaikkea ihminen, joka joutui pysähtymään oman kehonsa äärelle. Nuorena saadut vammat alkoivat rajoittaa hänen liikkumistaan ja aiheuttaa kipua tavalla, johon ei löytynyt selkeää ratkaisua.
Tilanne pakotti kysymään jotain perustavampaa: mitä liike oikeastaan on – ja voiko sitä oppia uudelleen?
Mistä kaikki alkoi
1930-luvulla Feldenkrais harjoitteli ja opetti judoa Euroopassa. Hän oli yksi ensimmäisistä, joka toi lajin länteen, ja sai mustan vyön aikana, jolloin se oli harvinaista.
Hänen ajatteluunsa vaikutti myös kohtaaminen Jigoro Kanon kanssa – nykyjudon perustajan, joka korosti oppimista, tehokkuutta ja liikkeen taloudellisuutta voiman sijaan.
Samat teemat alkoivat näkyä myös Feldenkraisin omassa tutkimisessa: miten tehdä vähemmällä enemmän?
Tutkiminen, ei keksiminen
Kipu ei vienyt häntä pois liikkeestä – se vei hänet syvemmälle siihen.
Feldenkrais alkoi yhdistää eri alojen ymmärrystä: fysiikkaa, hermoston toimintaa, biomekaniikkaa ja psykologiaa. Hän ei rakentanut valmista järjestelmää, vaan tutki liikkumista käytännössä – omassa kehossaan ja muiden kanssa.
Vähitellen alkoi hahmottua jotain olennaista: liike ei ole pelkkää lihastyötä, vaan oppimisprosessi. Ja jos sen on oppinut kerran, sen voi oppia myös toisin.
Menetelmän muotoutuminen
1950-luvulta eteenpäin Feldenkrais alkoi opettaa havaintojaan järjestelmällisemmin. Hän kehitti kaksi työskentelytapaa: sanallisesti ohjatut ryhmätunnit ja käsin tehtävän yksilöohjauksen.
Hän matkusti, opetti ja kirjoitti – ei niinkään levittääkseen valmista oppia, vaan jakaakseen tapaa ajatella liikettä ja oppimista.
Hänen työnsä ydin ei ollut harjoitteissa, vaan siinä miten ihminen voi tulla tietoisemmaksi omasta toiminnastaan – ja sitä kautta muuttaa sitä.
Mitä jäi elämään
Feldenkraisin kuoleman jälkeen 1984 hänen oppilaansa jatkoivat työn kehittämistä ja opettamista eteenpäin. Nykyään menetelmää opetetaan ympäri maailmaa, ja sitä käytetään hyvin erilaisissa yhteyksissä – kuntoutuksesta huippusuorituksiin.
Mutta ydin on pysynyt samana. Ei ole kyse oikeasta tavasta liikkua, vaan kyvystä löytää parempia vaihtoehtoja omista lähtökohdista.
Miksi tämä on minulle merkityksellistä
Vaikka en ole elänyt tuota aikaa, tunnistan lähtökohdan.
Moni tulee tämän äärelle samasta syystä kuin Feldenkrais aikoinaan – jokin ei enää toimi, ja pakottaa etsimään toisenlaista tapaa tehdä.
Se tekee menetelmästä ajattoman. Se ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan tavan kysyä parempia kysymyksiä.
Kirjallisuutta
Dr. Feldenkrais kirjoitti useita oppikirjoja itsepuolustuksesta:
Jiu Jitsu and Self Defence (1930)
Judo - The Art of Defence and Attack (1938)
Practical Unarmed Combat (1942)
Higher Judo - Groundwork (1952)
Hän kirjoitti myös useita kirjoja, joissa kuvasi ja selitti menetelmäänsä. Näihin kuuluvat muun muassa
Body and Mature Behaviour: A Study of Anxiety, Sex, Gravitation and Learning (1949)
Awareness Through Movement (1972)
Body Awareness as Healing Therapy: The Case of Nora (1977)
The Master Moves (1979)
Elusive Obvious (1981)
Nykyään maailmanlaajuinen kattojärjestö International Feldenkrais Federation valvoo opetusta ja menetelmän kehitystä. Muutamia esimerkkejä myöhemmin julkaistusta materiaalista
The Potent Self: The Dynamics of the Body and the Mind, 1985
Embodied Wisdom - The Collected Papers of Moshé Feldenkrais, 2010
Moshe Feldenkrais - A Life in Movement, 2015
Vinkkejä ryhmätunnille:
Ennen kuin aloitat
Ennen tuntia ei tarvitse valmistautua sen kummemmin.
Riittää, että löydät rauhallisen hetken ja paikan, jossa voit olla ilman isompia häiriöitä. Usein jo pelkästään se, että laittaa puhelimen sivuun ja käy lattialle makaamaan, muuttaa jotain.
Vaatteiksi käy ihan tavalliset rennot vaatteet – sellaiset, joissa ei tarvitse ajatella miltä näyttää tai miltä pitäisi tuntua. Alustan voi tehdä itselle mukavaksi matolla, peitolla tai vaikka pyyhkeellä pään alla. Jos teet ryhmätunnin, joka vaatii istuma-asentoa, valitse tuoli, jossa on tasainen ja tukeva istuin. Istu tuolin etureunalle niin, että jalkasi yltävät tukevasti lattialle.
Millaista tunnilla on
Moni yllättyy ensimmäisellä kerralla.
Tunnilla ei hengästytä, eikä tule hiki. Liikkeet ovat pieniä ja rauhallisia. Välillä niin pieniä, että alkaa epäillä, tapahtuuko mitään. Mutta juuri siinä kohtaa tapahtuu eniten, luota prosessiin.
Et seuraa mallia, vaan kuuntelet ohjeita ja teet liikkeen omalla tavallasi. Välillä ehdotan suuntaa kysymyksen muodossa. Ei siksi, että olisi oikea vastaus – vaan siksi, että huomaisit itse jotain uutta.
Joskus pienet asiat tekevät yllättävän suuren eron siihen, miltä liike tuntuu. Usein tunnin lopussa olo on erilainen kuin alussa. Vähän kevyempi, vähän selkeämpi. Ja joskus kokemusta on vaikea selittää tarkasti.
Ole hetki ilman tavoitetta
Tämä voi olla yllättävän vaikeaa.
Moni meistä on tottunut tekemään asioita tavoitteella: venyä pidemmälle, vahvistua, parantaa suoritusta. Täällä sitä ei tarvita.
Voit antaa itsellesi luvan olla hetken korjaamatta mitään.
Et myöskään vertaile itseäsi muihin – käytännössä silmät kiinni et edes näe mitä muut tekevät. Jokainen on omassa kokemuksessaan.
Vähemmän on usein enemmän
Yksi yleisimmistä oivalluksista on tämä: käytämme arjessa enemmän voimaa kuin tarvitsisimme.
Tunnilla tämän voi usein huomata. Ja samalla alkaa löytymään vaihtoehtoja.
Kun tekee vähemmän, alkaa tuntea enemmän. Ja kun tuntee enemmän, liike usein muuttuu itsestään helpommaksi.
Hitaus muuttaa kaiken
Kun liike hidastuu, jokin tekemisessä muuttuu.
Nopeasti tekemällä pääsee kyllä perille, mutta hitaasti tekemällä huomaa miten sinne pääsee. Ja joskus huomaa, että olisi voinut mennä helpomminkin.
Ei ole kiire mihinkään.
Tee vain se, mikä tuntuu mahdolliselta
Tunnilla ei tarvitse ylittää itseään.
Itse asiassa usein kannattaa tehdä päinvastoin – pienentää liikettä, keventää tekemistä tai jättää jotain kokonaan pois.
Jos jokin tuntuu epämukavalta, se on yleensä hyvä vihje: kokeile tehdä vähemmän tai eri tavalla. Tai vain kuvitella liike.
Se riittää.
Pysähdy välillä
Liikkeiden välissä on hyvä pysähtyä.
Ne hetket, jolloin ei tee mitään, ovat usein yllättävän tärkeitä. Keho ehtii rauhoittua, ja aivot ehtivät käsitellä sitä, mitä juuri tapahtui.
Joskus juuri tauolla huomaa muutoksen.
Etene omassa rytmissä
Tunnilla ei tarvitse pysyä mukana.
Voit levätä milloin haluat, ohittaa osia tai jäädä tutkimaan jotain kohtaa pidemmäksi aikaa.
Usein lepääminen tekee oppimiselle enemmän kuin kovempi yrittäminen.
Entä kipu?
Kivun kanssa ei tarvitse tehdä töitä täällä.
Jos jokin liike tuntuu epämiellyttävältä, sitä voi pienentää, muuttaa tai tehdä vain mielessä. Usein jo ajatus liikkeestä riittää aktivoimaan saman oppimisen.
Moni huomaa ajan kanssa, että kun pakottaminen jää pois, myös keho alkaa vastata eri tavalla.
Mielikuvitus mukaan
Yksi yllättävimmistä asioista on, kuinka paljon pelkkä ajattelu vaikuttaa.
Voit tehdä liikkeen kokonaan mielikuvituksessa ja silti oppia jotain uutta. Aivot eivät tee suurta eroa sen välillä, tapahtuuko liike oikeasti vai kuvitellaanko se.
Joskus tämä on helpoin tapa löytää uusi suunta.
Tunnin jälkeen
Tunnin jälkeen ei välttämättä tapahdu mitään dramaattista.
Mutta jos pysähtyy hetkeksi, voi huomata pieniä muutoksia. Seisominen tuntuu erilaiselta. Hengitys kulkee vähän vapaammin. Liike on ehkä kevyempää. Olo voi tuntua toispuoleiselta.
Nämä hetket menevät helposti ohi, jos siirtyy heti seuraavaan asiaan. Joskus kannattaa vain olla hetki ja antaa sen, mitä tapahtui, asettua.
Miten tästä saa eniten irti
Tämä ei ole suoritus, vaan prosessi.
Mitä useammin palaa tämän äärelle, sitä tutummaksi se tulee. Ja samalla alkaa huomata enemmän – ei vain tunnilla, vaan myös arjessa.
Välttämättä muutos ei näy suurena harppauksena, vaan tasaisena liikkeenä johonkin suuntaan. Vähitellen opit uudestaan oppimaan, sattuman ja automaattiohjauksen sijasta tietoisen tekemisen kautta.
Voit tukea uutta oppimista esimerkiksi tekemällä rauhallisen kävelylenkin. Tunnin vaikutukset voivat syventyä vielä päivän tai parin ajan. Kun palaat itsesi tarkkailuun silloin tällöin, pääset jatkuvan kehittymisen ja itsensä oivaltamisen polulle.
Voit tehdä ryhmätunteja niin usein kuin haluat. Muista kuitenkin pitää taukoja harjoitusten välillä, jotta kehosi ja aivosi ehtivät omaksua ja sulauttaa uutta oppia. Johdonmukaisesti tehtynä tämä prosessi tuo mukanaan tasaisen kehityksen.