Feldenkrais®-menetelmä on kehollinen oppimiskokemus, jossa päätyövälineenä käytetään liikettä. Menetelmä auttaa ihmistä tulemaan itsestään ja tekemisestään enemmän tietoiseksi.

Ryhmätunneilla Feldenkrais-ohjaaja opastaa osallistujia sanallisesti tekemään liikkeitä, jotka muodostuvat arjesta tutuiksi liikesarjoiksi. Tunneilla ei ole demonstraatiota, vaan osallistujat tekevät liikkeet sen mukaan, mitä ovat ymmärtäneet, omalla rytmillä. Liikkeitä toistetaan monia kertoja, jokaisen toiston ollessa erilainen. Ohjaajan tekemien kysymysten avulla osallistuja etsii itse ratkaisuja ja vastauksia, kuinka tehdä liike helpommin, kevyemmin, vähemmällä voimalla, kauniimmin.

Yksilöohjauksessa kysymykset tehdään lähinnä käsillä, mutta välillä myös sanallisena ohjauksena. Osallistuja saa kosketuksen avulla tarkemman tuntemuksen omasta liikkeestään sekä ehdotuksia uusiksi mahdollisuuksiksi toimia. Tunti tapahtuu Feldenkrais-pöydällä joustavat mukavat vaatteet päällä.

Menetelmän tausta:

Feldenkrais-menetelmä on saanut nimensä keksijänsä Moshé Feldenkraisin mukaan. Moshé Feldenkrais (1904-1984) oli fyysikko, insinööri ja judomestari.

Feldenkraisilla oli nuorena vammoja, jotka rajoittivat hänen liikkuvuuttaan ja aiheuttivat kroonista kipua. Hänen oman kehonsa parantamisen ja liikkuvuuden palauttamisen tarve innoitti häntä tutkimaan kehon ja mielen yhteyttä syvemmin. Feldenkrais huomasi, että liikkeen ja kehon toiminnan tietoisempi havainnointi voi auttaa ihmisiä parantamaan liikkuvuuttaan, kehonhallintaansa ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Menetelmän lyhyt historia:

Feldenkrais tapasi nykyjudon kehittäjän Jigoro Kanon 1933 ja sai mustanvyön 1936. Moshé opetti judoa Ranskassa 1930-luvulla ja Englannissa 1940-luvulla. Hän kirjoitti myös useita oppikirjoja itsepuolustuksesta

• Jiu Jitsu and Self Defence (1930)

• Judo - The Art of Defence and Attack (1938)

• Practical Unarmed Combat (1942)

• Higher Judo - Groundwork (1952)

Moshé Feldenkrais yhdisti tietonsa fysiikasta, biomekaniikasta, neurologiasta ja psykologiasta kehittääkseen oman menetelmänsä. Hän tutki vuosikymmeniä ihmisen liikemalleja ja kehon toimintaa sekä kehitti harjoituksia ja liikesarjoja, jotka auttavat parantamaan kehotietoisuutta ja liikkuvuutta. Feldenkrais kehitti menetelmäänsä 1950-1980 luvuilla ja opetti sitä ympäri maailmaa aina kuolemaansa asti. Hän kirjoitti myös useita kirjoja, joissa kuvasi ja selitti menetelmäänsä. Näihin kuuluvat muun muassa

• Body and Mature Behaviour: A Study of Anxiety, Sex, Gravitation and Learning (1949)

• Awareness Through Movement (1972)

• Body Awareness as Healing Therapy: The Case of Nora (1977)

• The Master Moves (1979)

• Elusive Obvious (1981)

Feldenkraisin kuoleman jälkeen menetelmää ovat kehittäneet hänen oppilaansa ja nykyään maailmanlaajuinen kattojärjestö International Feldenkrais Federation valvoo opetusta ja menetelmän kehitystä. Muutamia esimerkkejä myöhemmin julkaistusta materiaalista

• The Potent Self: The Dynamics of the Body and the Mind, 1985

• Embodied Wisdom - The Collected Papers of Moshe Fendenkrais, 2010

• Moshe Feldenkrais - A Life in Movement, 2015

Kenelle menetelmä sopii:

Feldenkrais-menetelmää harjoitetaan ympäri maailmaa ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi kroonisten kiputilojen, liikkumisrajoitteiden, stressin ja henkisen hyvinvoinnin haasteiden hoidossa. Menetelmällä voidaan muun muassa parantaa liikkuvuutta, helpottaa kipua, edistää kehotietoisuutta ja rentoutumista sekä parantaa urheilusuorituksia ja taiteellista ilmaisua.

Menetelmä on suosittu erityisesti tanssijoiden, muusikoiden, urheilijoiden ja muiden kehonhallinnasta kiinnostuneiden keskuudessa, mutta sitä voi hyödyntää kuka tahansa kehonhuollosta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostunut henkilö.

Ohjaajat Suomessa:

Suomessa Feldenkrais ohjausta on ollut jo 90-luvulta lähtien ja se on ollut mm. osana Taideyliopiston opetussuunnitelmaa jo vuosikymmeniä. Katso eri paikkakuntien ohjaajat Feldenkraisyhdistyksen sivuilta.

On tärkeää huomata, että vaikka Feldenkrais-menetelmää pidetään hyödyllisenä monille, se ei ole lääketieteellinen hoitomuoto eikä sitä pidä käyttää korvaamaan lääketieteellistä hoitoa.